ErkkiTaanila

Valinnanvapautta ja valvontaa

Tarinan mukaan matkalainen ihmetteli Lontoossa, kuka on vastuussa leivän toimittamisesta kauppoihin. Hänen täytyy olla todella pätevä ihminen, koska kauppojen hyllyt olivat täynnä leipää ja kauppojen edessä ei ollut jonoja. Paljastui, että kukaan ei ollut vastuussa leivän tuotannon ja jakelun järjestämisestä. Lontoon esimerkki kuvaa tilannetta, jossa viranomaiset ja yrittäjät toimivat omalla osaamisalueellaan. Yrittäjät ovat hyviä tekemään sellaisia asioita, joita tekemällä ansaitsee rahaa. Viranomaiset ovat hyviä kieltämään väärien asioiden tekemistä. He voivat esimerkiksi kieltää teollisuusjätteiden sekoittamisen leipätaikinaan. He pystyvät myös kohtuullisen hyvin valvomaan sitä, ettei kiellettyjä asioita tehdä. Viranomaiset eivät sen sijaan ole erityisen hyviä tahoja suunnittelemaan leivän tuotantoa ja jakelua, puhumattakaan suunnitelmien toimeenpanosta ja valvonnasta.

 

Vanhusten huonoa hoivaa ehdotetaan ratkaistavaksi viranomaisvalvontaa lisäämällä. Viranomainen on taitava kielletyn toiminnan kitkemisessä. Viranomainen ei ole yhtä taitava tarpeellisen toiminnan aikaansaamisessa. Huonossa hoivassa ei useimmiten ole kyse kiellettyjen asioiden tekemisestä vaan tarpeellisten asioiden tekemättä jättämisestä. Viranomaisen aseet ovat voimakkaita, mutta eivät aina tehokkaita. Jos viranomainen havaitsee leipien puutetta kaupassa, viranomainen voi uhata kieltää kauppaa myymästä leipää. Jos kielto toteutetaan, leivän puutteesta kaupassa tulee pysyvää. Jos viranomainen havaitsee hoitajien puutetta hoivakodissa, viranomainen voi uhata lopettaa koko toiminnan. Toiminnan lopettaminen tarkoittaa, että hoitajamäärä on nolla.

 

Miksi kaupoissa on leipää, mutta hoivakodeissa ei ole hoivaa? Kyse on siitä, että markkinoille on luotu erilaiset pelisäännöt. Valitessaan leipää kaupasta, ihminen valitsee aina itsensä kannalta parasta. Päätöksen perusteena voi olla mikä tahansa. Esimerkiksi pakkauksen ulkonäkö, kaupan sijainti, leivän maku, tuotteen hinta tai tuotannon oletettu eettisyys. Vaikka päätös ei olisi erityisen laskelmoiva ja tietoinen, on todennäköistä, että asiakas ei aina uudestaan ja uudestaan valitse kaikkein huonointa vaihtoehtoa. Kysynnän puutteessa huonoin vaihtoehto poistuu kaupan hyllystä, vaikkei se olisi rikkonut mitään viranomaismääräystä. Kun huonoimman vaihtoehdon poistuminen toistuu uudestaan ja uudestaan, hyvien vaihtoehtojen osuus kaikista vaihtoehdoista kasvaa. Markkinamekanismi valvoo sekä laatua että määrää. Tyhjiä leipähyllyjä tarjoavat kaupat joutuvat hankkimaan tulonsa muualta kuin leivän myynnistä.

 

Hoivan tapauksessa markkinamekanismi toimii eri tavalla. Asia voidaan nähdä niin, että hoivaa ostava viranomainen ei itse asiassa osta hoivaa, vaan myy oikeuksia veloittaa oletetusta hoivasta. Vastineeksi viranomainen saa paperin, jolla hän voi omassa organisaatiossaan vakuuttaa hoitaneensa virkavelvoitteensa. Hoivan saaja ei ole osallinen hoivan ostamisessa. Tässä kannustinrakenteessa rajavastuuyhtiö tekee liiketoimintaa. Markkinatalouden keskeisin kannustinmekanismi, huonoimman toiminnan automaattinen poistuminen markkinasta ei toimi, koska hoivan saajalla ei ole subjektiivista oikeutta valita itsensä kannalta parasta vaihtoehtoa. Heikoimmatkin hoivan tarjoajat saavat jatkaa, mutta heikoimmat hoivan saajat poistuvat. Poliitikoilla olisi mahdollisuus kääntää asetelma myös toisin päin.

 

Todellinen poliittinen kysymys ei ole se, pitäisikö valinnanvapautta olla olemassa. Joillakin on aina valinnanvapaus. Olennaisin kysymys on se, kenellä on valinnanvapaus ja millä ehdoilla valinnanvapautta saa käyttää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mielestäni tämä vertailu on lähinnä näennäisnäppärä leivän ja hoivapalvelujen välillä.

Kun yhteen hoidettavaan käytännössä suosistuksen mukaankin sitoutuu 0,5 henkilöä, niin ollaan aivan eri tilanteessa kuin siinä, että leipomo valmistaa leipää. Henkilöstöintensiivisyys tekee merkittävän eron.

Leivän ostaaksesi sä voi astella vaikkapa johonkin kolmesta lähellä olevasta kaupasta ja valita.

Oletetaan sitten, että selkäsi venähti ja haluat fysioterapeutille ja mieluiten heti. Miten luulet onnistuuko samantien ja käymällä kolme fysiota läpi. Säkällä ehkä, mutta todennäköisemmin vasta vaikkapa viikon päästä.

Kun sitten viet ajatuksen Suomen pienemmille paikkakunnille, niin kuvitteletko oikeasti siellä olevan merkittävä määrä ylikapasiteettia odottamassa jonkun vaihtoa eri hoitopaikkaan? Not likely.

Leipiä voit taas hintarakenteen vuoksi tuottaa s.e. kaikki ei mene kaupaksi yms.

Kun sinä ostat leivän, niin voit helposti todeta sen laadun ja maittavuuden. Kun dementiapotilas on hoidossa, niin hänellä ei ole hölkkäsen pöläystä tietoa millaista hoidon tulisi sopparin mukaan olla eikä tietoa miten se jossain muualla on. Nykyään sitten tarjoaja vain omavalvoo ja omaisillakaan ei välttämättä ole tietoa, kun ei dementikko muista kertoa.

Eroja löytyy vaikka kuinka ja rinnastuksesi on yksinkertaistettu tavalla, joka ei kyllä kestä kriittistä tarkastelua. Toimialaojen eroavaisuudet ja asiakkuuden tarpeet ovat aivan erilaiset.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

"Kun sitten viet ajatuksen Suomen pienemmille paikkakunnille, niin kuvitteletko oikeasti siellä olevan merkittävä määrä ylikapasiteettia odottamassa jonkun vaihtoa eri hoitopaikkaan? Not likely."

Mielestäni tämä argumentti ei kestä vettä, vanhustenhoitojärjestelmää ei pidä rakentaa Suomen pienempien paikkakuntien ehdolla.

Tästä extrapoloituna myöskään 18 maakunnan malli ei ole hyvä, sillä on epäselvää riittääkö pienimmillä maakunnilla rahkeet ylikapasiteettiin.

Viiden maakunnan malli on siksi ylivertainen.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Niin, minähän en väitä, että vanhustenhoitojärjesstelmä pitäisi rakentaa pienempien ehdoilla vaan osoitan paikkansapitämättömäksi mainospuheen, jonka mukaan tämä kaikkialla muuttaisi tilannetta suunnattomaksi valintamahdollisuuksien taivaaksi.

Se että suuressa osassa Suomea tämä ei tuo mitään muutosta nykytilaan on hyvä tunnistaa. Se että näin kävisi voi myös olla hyväksyttyä, mutta on turha luoda kuvaa jostain muusta. Tällä en nyt myöskään tarkoita erityisesti tätä blogia vaan jatkuvia soten mainospuheita.

Käyttäjän ErkkiTaanila kuva
Erkki Taanila

Leipää ja hoivaa ei toki voi täysin rinnastaa. Rinnastus leipään on kuitenkin sikäli järkevä, että hoiva on suhteellisen yksinkertainen hyödyke. Monia hyvän ja huonon hoivan piirteitä voi tunnistaa, vaikkei olisi hoivan ammattilainen. ”Tavallisella kansalaisella” on ihan hyvät mahdollisuudet tehdä järkeviä valintoja. Ainakin, jos sääntely luo järkevät puitteet sille, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Tärkeää on, että valintaa olisi mahdollista muuttaa suhteellisen helposti. Hoiva on hyvin erilainen hyödyke kuin vaikkapa sydänkirurgia, jossa maallikko ei voi juuri mitenkään osata tehdä järkeviä valintoja.
Jos hoivan saajalla olisi subjektiivinen oikeus vaihtaa palveluntarjoajaa, huonosta palvelusta pääsisi eroon ilman että todistetaan jonkin selkeän rikkeen olemassaolo. Tästä olisi hyötyä myös silloin, kun hoivan saaja itse ei kykene päätöstä tekemään, vaan päätös jää omaisille. Valinnanvapaus ei tietenkään ratkaise kaikkia ongelmia. Se ratkaisee ongelmia paremmin siellä, missä on enemmän vaihtoehtoja. Järkevä ratkaisu yhdistelee viranomaissääntelyä ja valinnanvapautta.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Hoitopaikan vaihto ikäihmiselle pelkkänä muutolla toiseen paikkaan, vaikka hoitohenkilökunta pysyisi samana on kova paikka.Ero tutuista hoitajista voisi olla rinnastettavissa eroon elämänkumppanista.Tämä on nähty, kun toimimattomia tiloja on korvattu uusilla.

Toimituksen poiminnat